Automaatiolla tehokkuutta ja ympäristöystävällisyyttä tuotantoon

02.11.2016

Maailmalla tuotetaan vuosittain 500 miljoonaa mustepatruunaa, joista suurin osa päätyy jätteeksi. Kun yhden mustepatruunan valmistukseen käytetään noin kolme litraa öljyä, kuluu öljyä vuodessa patruunoiden valmistukseen peräti 1 400 000 000 litraa. Turun ammattikorkeakoulun kone- ja tuotantotekniikan opiskelija Jesse Aapro selvitti opinnäytetyössään mustepatruunoiden uudelleentäytön mahdollisuuksia.

Mustepatruunoiden uudelleentäyttö on kannattavaa paitsi ympäristön kannalta myös taloudellisessa mielessä. Uudelleen täytetyn patruunan musteen litrahinta liikkuu kymmenissä euroissa, kun uuden patruunan musteen litrahinta on noin 4000–5000 euroa. Uudelleentäyttö tapahtuu edelleen pääosin käsin. Prosessi on hidas eikä se mahdollista suurta volyymiä uudelleentäytetyille patruunoille. Opinnäytetyössään Aapro selvitti, millaisen tuotantolinjan mustepatruunoiden uudelleentäyttö koneellisesti vaatii.

– Mustepatruunoita ei ole mahdollista täyttää suuria määriä ilman automatisointia, Aapro kertoo.
– Mustepatruunoiden käsitteleminen käsin rajoittaa myyntiin saatavien uudelleen täytettyjen mustepatruunoiden määrää. Henkilöiden palkkaaminen ainoastaan mustepatruunoiden käsin täyttämiseen ei välttämättä ole järkevää, jos on mahdollista kehittää koneellinen ratkaisu, jolla voidaan täyttää mustepatruunoita paljon nopeammalla tahdilla ja tasaisella laadulla ympäri vuorokaudet.

Kiertotalouden periaatteet omaksumalla yritys voi säästää tuotantokustannuksissa, ja mitättömältäkin tuntuvat toimet voivat olla liiketalouden ja ympäristön kannalta merkittäviä. Automaatio voi olla ratkaisu kiertotalouden toteuttamiseen.

– Liiketoiminnan perustuessa käytettyjen mustepatruunoiden jälleenmyyntiin on järkevää tutkia ja pyrkiä kehittämään tehokkaampia ja halvempia tapoja täyttää mustepatruunoita. Mustepatruunoiden uusiokäytöllä voidaan suojella ympäristöä ja vähentää mustepatruunoiden tuottamiseen vuosittain kulutettavan öljyn määrää, Aapro muistuttaa.

 

Tutustu lisää Jesse Aapron opinnäytetyöhön täällä.

 

Teksti: Marketta Virta